måndag 5 Jul 2010, 10:46
Fri 2 Jul – Tuska Open Air Metal Festival 2010
1. päivä/first day:
Tyypilliseen tapaan jouduin missaamaan päivän ensimmäiset bändit, joista etenkin Barren Earth olisi kiinnostanut. Minkäs teet, kun yhtälö laiskuus ja puutteellinen safka- ja juomaorganisointi tyssää heti alkuunsa.
Because of bad time management I missed Barren Earth's gig. Well, I hope there is gonna be a next chance.
Joten festarit tuli aloitettua Testamentilla, joka oli juuri niin kova kuin kehtasin odottaa viimevuotisen Wacken-keikan perusteella. Hienot biisivalinnat, karsimaattinen lavaesiintyminen ja hyvä meno yleisössä.
Testament was as awesome as expected: Nice setlist, charismatic performance and good atmosphere in the crowd.
Insomniumia tuli mukavasti seurailtua nurmikolla maaten. Odotetusti hieno show hienoilla biiseillä. Näitä katselee aina mielellään.
Next band for the day was Insomnium. As expected very solid show.
Juomat maistui ja seura oli hyvää. Eli jatkoin mieluummin synttäreiden viettämistä nurmikkoalueella, koska Tarot ei välttämättä ole se läheisin bändi meikäläiselle.
Shortly: I skipped Tarot, because I don't like their music too much.
Seuraavana vuorossa oli Swallow The Sunin esitys. Vaikka näin bändin kolmatta kertaa kolmen viikon sisällä (MTR, Nummirock ja Tuska), en huomannut minkäänlaista kyllästymistä bändin intensiiviseen live-esiintymiseen. Hieno keikka - jälleen.
Swallow The Sun was just like Insomnium on the same level of greatness as expected.
Väsymystaso ja vähäinen kiinnostus bändia kohtaan veivät askeleeni Satyriconin esityksen sijaan jälleen kerran nurmikkoalueelle varaamaan sopivia istumapaikkoja seuraavaa show'ta silmällä pitäen.
I rather reserved some decent sitting places for the next band than watched Satyricon's show. The music is ok, but nothing special in my opinion.
Ihsahn sen sijaan oli loistava. Pidän miehen soolotuotannosta ja tulihan sieltä yllättäen myös biisin verran Emperoria.
I like Ihsahn's solo career songs and they even played one song of Emperor, so nothing to complain here. Awesome show.
Suurella mielenkiinnolla odotin Devin Townsendin Ziltoid The Omniscient-live-ensi-iltaa (huh) ja en joutunut pettymään pätkääkään. Luonnollisesti loistavien biisien lisäksi esitys sisälsi mukavasti huumoria, hienoja soittoesityksiä, Chuck Billyn, viihdyttäviä välispeakejä - viihdyttävä spektaakkeli alusta loppuun. Kiitos Tuska-organisaatiolle tästä.
I can count myself lucky to have witnessed this. Period.
2. päivä/second day:
Vaikka Blake oli ihan ok AC/DC:n lämppärinä viime kesänä, mielenkiinto ei kuitenkaan riittänyt vaivautumaan jo tämän bändin aikaan Kaisaniemeen.
Although Blake is ok as a band, my interest in seeing them again was not big enough to get earlier out of bed.
Joten toinen Tuska-päiväni alkoi Torture Killerin onnistuneella keikalla. Hienoa dödistä ja bändi esiintyi myös sen mukaisesti.
Torture Killer played a tight set - a good way to begin my second day in Tuska.
Seuraavaksi soitti ehkä yksi suurimmista yllätyksistä itselleni: Hypocrisy. Toki tiesin bändin olemassaolosta ja kovuudesta, mutta omin silmin nähtynä näiden jätkien live-esitys löi ällikällä. Pitääpi tutustuu tähän(kin) hieman tarkemmin.
Just like Torture Killer, Hypocrisy rocked live. Gotta check out more music of these guys.
Sekä Crowbar että FM2000 ei liiemmin kiinnostanut, joten oli pienmuotoisen paussin aika.
Drinking and chilling.
Vaikka Devin Townsendiltä on lähinnä Ziltoid The Omniscient tuttu, niin pitihän mies nähdä uusiksi Devin Townsend Projectin muodossa. Ja ei joutunut pettymään. Uskomaton lavakarisma.
Devin Townsend is a genius.
Olin kuullut paljon positiivistä Survivors Zerosta, mutta jostain kumman syystä näiden musa ei iskenyt itseeni ollenkaan. En tiedä mitä jäin kaipaamaan.
I don't know why, but I was a little disappointed in Survivors Zero.
Festareiden death metal-painoitteisuuden vuoksi ajattelin käydä katsastamassa (power metal-fanina) Kamelotin keikan, vaikka bändi ei lukeudu millään lailla henkilökohtaisiini suosikkeihin heidän genrestään. Sanottakoon niin paljon, että live-show ei muuttanut näkokantaani. Ei iske tämäkään jostain kumman syystä. Pääsipähän sentään odottaa hyvissä ajoin seuraavaa bändiä…
Just for the sake Kamelot being the only power metal-band on the festival, I went watching their show, although I never have gotten into their music. The show didn't change my opinion.
Bloodbath. Huh huh. Tämä esitys jätti itseni aivan sanattomaksi ja etenkin hikiseksi. Helposti festareiden paras show itselleni.
Bloodbath was just like expected pure awesomeness. Nothing more to add.
Valitettavasti Bloodbathin katsominen meinasi myös Overkillin (jotka tulen tosin näkemään tämän vuoden Wackenissa) missaamisen ja voimien ehtymisen ennen Nevermorea, jotka olisin voinut tsekata mielenkiinnon vuoksi.
Due the time overlap of Bloodbath and Overkill, I missed unfortunately the second mentioned. I skipped also Nevermore, because Bloodbath and their brutal mosh pit had drained all of my energy.
3. päivä/third day:
Pienen laiskuuden saattelemana sunnuntai alkoi henkilökohtaisesti ensimmäisellä Turmion Kätilöt-esityksellä, koska Finntroll alkaa olla aika nähty. En tiedä, oliko se erilainen äänimaisema kuin levyllä, soundit yleensä vai liian korkeat odotukset, mutta tästä keikasta jäi karvas pettymyksen maku suuhun.
I don't know if it were the the less powerful sound than on the albums, the sounds in general or my possibly too high expectations, but Turmion Kätilöt were a disappointment.
Muutaman biisin perusteella W.A.S.P. oli asiallinen. Viimeisenä festaripäivänä mielenkiinto ei ole vain sillä korkeimmalla tasolla.
I watched a part of W.A.S.P.'s show and it seemed decent.
Sue-stagen mäellä istuskelun ohella pystyi seuraamaan Trigger The Bloodshedin edesottamuksia. Kova rumpali ja asialliset pitit. Valitettavasti biisimatsku oli ehkä vähän liian itseään toistavaa, mutta kyllä tämä yhden live-setin läpi kantoi.
Trigger The Bloodshed had an awesome drummer and fun mosh pits. Not exactly the music I would listen to otherwise, but it worked live.
Cannibal Corpse oli juuri sitä mitä kehtasinkin odottaa: Väkivaltaista, likaista ja ennen kaikkea puhdasta voimaa. Erityismainintaa bändin niskalihaksille. Bloodbathin lisäksi Cannibal Corpse kyllä näytti väelle mistä death metal koostuu.
Synonym for brutal? Cannibal Corpse. Very nice show.
Seuraavakin bändi jatkoi vahvasti brutal death metallin jalanjäljissä: Nile. Bändin musiikki on ehkä jopa vähän enemmän minun makuuni kuin Cannibal Corpsen vastaava, mutta tästä esityksestä puuttui täysin lavaperformanssi. Rummut olivat toki täysin omaa luokkaansa. Kelpo esitys loppujen lopuksi.
Nile was cool, but maybe my expectations were a little too high in their case, too.
Suurin pettymys oli tosin valitettavasti illan pääesiintyjä, eli "herra Mustainen" Megadeth. En ole itse nähnyt vielä muita Big Four-bändejä kuin Slayerin (joka oli aivan jumalainen livenä), mutta en voi kuvitella että Anthrax ja Metallica esittävät musiikkinsa näin väsyneesti. Ei iskenyt ollenkaan. Ehkä saan todista joskus tulevaisuudessa tasokkaampaa 'Dethii livenä?
The biggest disappointment was yet to come though: Megadeth. I expected something big, all that I got was a tired man covering badly Megadeth-songs. Sorry, but it didn't work out for me at all. I hope this isn't always the case and they can show me their better side someday in the future.
Kaiken kaikkiaan tämä vuotinen Tuska jäi viime vuoden varjoon. Vaikka pidänkin death metallista, tätä vuotta vaivasti tämän ala-genren edustajien ylitarjonta (vaikka olivatkin pääasiassa uskomattoman laadukkaita), joten vaihtelu jäi todella vähäiseksi. Ziltoid ja Verikylpy vei.
All in all this year's Tuska wasn't as awesome as last year's. The lineup would have needed more variation, now it was too focused on death metal (although the bands of this sub-genre rocked). Ziltoid and Blood "Show me the Manowar-sign!" Bath were the best bands.